Joku on sanonut että lentokoneen suunnittelu on lasten leikkiä verrattuna purjeveneen suunnitteluun. Purjeveneessä yhdistyy kaksi lentokonetta joista toinen lentää vedessä ja toinen ilmassa. Ainakin näissä pienissä veneissä kokonaisbalanssin löytäminen vaatii kohtuu paljon kokeiluja. Vielä ei ole löytynyt sellaista gurua joka olisi tuonut voittoja neitsytpurjehduksella. Kannattaa siis satsata veneen virittämiseen ja testaukseen -tai guruihin.

Nyt rakennetuissa veneissä ei ole mitään salaisuuksia ja niissä kokeiltua tietoa voi ja kannattaa hyödyntää. Viimeaikaisissa veneissä on käytetty n. 12mm hiilimastoja, jotta masto ei taipusi tai painaisi liikaa. Tällaiseen mastoon on helppo leikata piirustusmuovista saumaton purje. Rungon kiertojäykkyys on ollut krooninen ongelma kautta F-48 historian. Myös tätä ongelmaa on torjuttu ajoittain hiiliveistotaiteen huippuluomuksilla. Tosin alumiinisillakin ja onkivavasta tehdyillä runkopalkeilla on voitettu mestaruuksia... Keski- ja sivurunkoja on useinmiten tehty todella tehokkaasti erilaisia hiottuja foameja lennokkimuovilla päälystäen. Kiertojäykkyyttä ja kiinnityskohtia on lisätty epokseilla ja ohuilla kudoksilla.

Lähes kaikki veneet ohjataan kaksikanavaisilla RC-laitteilla, peräsimelle tavallinen servo ja skuutille vinssi. Haaste on järjestää RC-laitteille mahdollisimman kuivat oltavat, tämä koskee erityisesti vastaanotinta.

Kun tätä luokkaa aloiteltiin viime vuosituhannella Suomessa, veneet kärsivät jatkuvasti erilaisista hallintaongelmista. Useinmiten vene jäi piihin tai sitten sitä ei saatu jiippaamaan. Eikä näistä ongelmista ole vieläkään täysin selvitty. Kapea korkea riki ja syvät evät ovat nyrkkisääntö parempaan ohjattavuuteen. Eviä tehdessä on hyvä muistaa että mittakaavan muutos muuttaa Reynoldsin lukua ja siten heikentää evien tehoa suhteellisesti. Siksi ylisuuret evät on avain hyvään ajotuntumaan. Kiinteästi jalustettu fokka on osottautunut myös käytännössä verrattomaksi ohjausavuksi. Oikea veneen teho/painosuhde on tärkeä myös ohjattavuuden kannalta. Se takaa riittävän nopeuden, jotta ohjattavuus säilyy tunnokkaana. Kannattaa vielä muistaa, että runkojen riittävä ketka helpottaa veneen kääntymistä. Ei siis mitään ihmeitä, vaan aivan perusasioita. Tässä luokassa purjehduksen logiikka tulee selkeästi esille.

F48 FIN luokka soveltu mainiosti uusien ajatuksien testaamiseksi, ja viime vuosina onkin kokeiltu mitä erilaisia, myös ei niin konservatiivisia ratkaisuja. Hyvin sekalainen valikoima veneistä, ajatuksista, tilanteista, kokeiluista onkin dokumentoitu allaolevissa kuvissa:

 

Katamaraani, trimaraani, vai sittenkin proa? Siinä hyvä klassikkokysymys! Kevyt katti on helpompi tehdä kuin kevyt trimaraani, mutta katamaraanin potentiaaliset heikkoudet ovat heikon tuulen hitaus, huonompi ajotuntuma ja hitaammat vendat.

 
Foileilla saadaan estetty keulan sukeltamista kovassa vauhdeissa ja jopa kaikki rungot kulkemaan irti vedestä ja sitä kautta paremmat maksiminopeudet.

  

Parhaiten toimivat kaarevat foilit, suorat vinot foilit ventiloivat helposti. Tasapaino on herkkä, liikaa nostavat foilit nostavat liikaa...

  

Rikit ja purjeet ovat myös jatkuva kehityskohde. Veneiden vakavuus on yllättävän suuri, joten maston jäykkyys on tärkeää. Pujemateriaalina on hyvin toiminut piirustuskalvo (kuvassa Keltaiset Siivut), se on erittäin kestävä ja jäykkä, mutta painavaa. Ohuempikin jäykkä kalvo käy (esim. uunikalvo tms.), kuten kuvan Cyclops2003. Sen kestävyys on huonompi, ja siitä on vaikeampi tehdä hyvä purje. Purjeiden vahvistuksina on käytetty lasikuituteippi. Läpilattojen jäykkyys on oltava kohdalla, liian jäykkä mateiraali ei toimi heikossa tuulessa. Siipimasto olisi hyvää vaihtoehto, mutta ei helppo saada kevyt aikaan ja toimimaan kevyessä tuulessa. Fokka näyttää olevan tarpeen, vaikkei huippunopeuden takia. Vendojen nopeus ja kiihtyvyys manööverin jälkeen on ratakisatilanteessa usein ratkaisevaa.

  

Lähes kaikkea pitää kokeilla: Vasemmalla Jan Stenrosin hyvin pitkälle kehittämä leijapurje, oikealla Pasi Ehrolan kokeilema Proa.

Kaikkea ei ole vielä kokeiltu. Tommi Lassilan suunnittelema Slicer, jossa käytettään liikkuvaa ballastia

   

Näin nämä veneet saadaan kaatumaan, aivan kuten isotkin....keulan kautta.

 

Ja tässä vaiheessa paljastetaan pakollinen varuste, soutuvene tms.

Kuten isoissakin monirunkoveneissä, veneen kiertojäykkyys on tärkeää. Tässä Keltaisten Siivujen v. 2003 uusi X-palkki, johon on integroidtu vantittoman maston jalka.

    

Catastrofin T-peräsin, jossa on tarkka kohtauskulman säätö (pystysuunta). T-peräsin on välttämätön varuste, se lisää pitkittäistä vakavuuttaa aivan huomattavasti. Ilman pärjää nykyään ainoastaan aivan kevyessä tuulessa.

  

Cyclops2003:n hiilikuitupalkki ja keskirunko rakennusvaiheessa. Rungon alaosa on kalvolla pinnoitettu uretaanivaahto.

Tommi Lassila ja Voodoomaista viritystä menossa... Näiden veneiden rakentaminen onnistuu pitkälti jopa keittiöpöydällä, olettaen hiukan hyvää tahtoa ... ;-)